Vierailu Besisaharissa: Ihmisoikeusloukkauksia ja väkivaltaa vihreän siirtymän nimissä Nepalissa

Pienessä Besisaharin kaupungissa Nepalissa on taisteltu jo yli kahdeksan vuotta Euroopan investointipankin rahoittamaa voimalinjahanketta vastaan. KIOSin tukeman Lawyers’ Association for Human Rights of Nepalese Indigenous Peoples -järjestön edustajan mukaan vihreän siirtymän nimissä toteutetaan alkuperäiskansojen kansanmurhaa. Järjestön ansiosta kehityspankin myöntämä laina on nyt jäädytetty. Väkivalta kuitenkin jatkuu.

Teksti ja kuvat: Saga Sinisalo

Yksi jalka tulisi tuonne, toinen tuonne.

Ananda Shrestha seisoo rinteessä Besisaharin kaupungin laitamilla, ja näyttää mihin voimalinjan pylväs numero 16 on kartalla piirretty. Besisahar sijaitsee Nepalin keskiosassa, aivan Himalajan vuoriston ja Annapurnan luonnonsuojelualueen kupeessa.

Pylväs olisi jatketta  “220 kV Marshyadi corridor transmission line” -nimiselle hankkeelle, jonka on tulevaisuudessa tarkoitus kuljettaa sähköä kaupungin läpi virtaavan Marshyadi-joen vesivoimalasta aina pääkaupunki Kathmanduun ja Intiaan asti. Voimalinjan rakennustyöt ovat kestäneet jo noin kahdeksan vuotta.

Rinnettä halkoo kapea polku.

“Tämä polku jäisi pylvään alle. Kyläläiset käyttävät polkua ruumiin kuljettamiseen, kun joku kuolee”, Shrestha sanoo.

Shrestha kuuluu Newar-alkuperäiskansaan. Heitä ja muita alkuperäiskansoja asuu alueella paljon. Kuolleiden kuljettaminen juuri tätä reittiä on yhteisön ikiaikainen perinne.

Ympärillä on viljelysmaata, josta osa kuuluu Shresthan perheelle. Maanviljely on alueen alkuperäiskansojen pääasiallinen elinkeino. Jos pylväs rakennetaan, ihmiset menettävät heille kuuluvat maa-alueet sen alla ja ympärillä. Heidän toimeentulonsa vaarantuisi.

Niin on käynyt jo monelle muulle yhteisön jäsenelle vastoin heidän tahtoaan.

Nepal on ratifioinut tärkeitä ihmisoikeussopimuksia, mutta käytännön toteutus ontuu

Kun peltojen poikki kulkevaa polkua kävelee ylöspäin, vastaan tulee ensin asuinrakennuksia ja sitten kivinen hiekkatie. Hiekkatien toisella puolella on pieni kylätalo, jossa on yksi ainoa huone.

Huoneeseen tihkuu valoa peltikaton raoista. Värikkäät muovituolit on levitetty ympäri tilaa.

Paikalla on hieman yli kymmenen ihmistä. He ovat gurungeja, chettrejä, tamangeja ja magareja. He edustavat vain murto-osaa Nepalin alkuperäiskansoista. Yhteensä Nepalissa on 59 valtion tunnustamaa alkuperäiskansaa.

Kylätalossa on tavattu neuvotella ja päättää yhteisöä koskevista asioista. Viime vuosina moni keskustelu on koskenut voimalinjaa.

Voimalinjan rakennuttamisesta vastaa Nepalin valtion omistaa energiayhtiö (NEA). Euroopan investointipankki (EIP) on myöntänyt toteuttamista varten yhteensä noin 95 miljoonaa euroa lainaa. Kummankaan tahon edustajia ei ole kuitenkaan näkynyt tapaamisissa.

Alkuperäiskansojen tilanne ei ole vaikuttanut kiinnostavan heitä, kertoo KIOS:in tukeman Lawyers’ Association for Human Rights of Nepalese Indigenous Peoples -järjestön (LAHURNIP) edustaja Durga Mani Rai. LAHURNIP on tukenut voimalinjaa vastaan taistelevaa yhteisöä hankkeen käynnistämisestä lähtien.

Tuolloin NEA:n edustajan haastattelivat vain yhtä prosenttia niistä alueen ihmisistä, joihin hanke vaikutti. Valtaosa kuulluista ihmisistä oli miehiä, jotka eivät kuulu mihinkään alkuperäiskansaan. Kylätilaan kokoontuneista ihmisistä ei kuultu yhtäkään.

”Lain mukaan heitä olisi kuitenkin pitänyt kuulla”, Mani Rai sanoo.

Nepalin ratifioiman ILO:n 169 sopimus takaa alkuperäiskansoille itsemääräämisoikeuden esimerkiksi maa- ja vesioikeuksissa. Lisäksi Nepal on äänestänyt YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen (UNDRIP) puolesta.

Äänestäessään julistuksen puolesta Nepal sitoutui myös noudattamaan niin sanottua FPIC-periaatetta. FPIC on lyhenne sanoista free, prior and informed consent. Suomeksi puhutaan vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta. Sellainen pitäisi aina saada alkuperäiskansan jäseniltä, kun jokin hanke vaikuttaa heidän maa-alueisiinsa tai muihin resursseihin.

Alkuperäiskansojen oikeus osallistua heidän asioitaan koskevaan päätöksentekoon on kirjattu myös Nepalin vuoden 2015 perustuslakiin.

LAHURNIP kannustaa yhteisöjä järjestäytymään

Hanketta vastaan on taisteltu alusta asti, yhteisöä edustavan FPIC and human rights -foorumin puheenjohtaja Khem Jung Gurung sanoo.

Hankkeen uhreja edustava foorumi perustettiin samoihin aikoihin kuin vesivoimalahanke käynnistettiin. Myös Ananda Shrestha ja Tuk Bahadur Nepali ovat foorumin jäseniä.

Monet ovat esimerkiksi kieltäytyneet ottamasta vastaan liian pieniä korvauksia. Osa on kieltäytynyt myös täysistä korvauksista solidaarisuudesta muita yhteisön jäseniä kohtaan.

Kun NEA:n työntekijät ovat kaivaneet kuoppia, kyläläiset ovat täyttäneet niitä.

LAHURNIP:in rooli kamppailun tukemisessa on ollut suuri.

Järjestö edistää alkuperäiskansojen oikeuksia Nepalissa, kannustaa yhteisöjä järjestäytymään, ja avustaa heitä oikeudellisissa asioissa ja valitusten tekemisessä.

Besisaharin alkuperäiskansojen yhteisö oli järjestölle jo entuudestaan tuttu, sillä alueella on ollut käynnissä myös erään kiinalaisyrityksen toteuttama voimalinjahanke. Hankkeeseen on liittynyt samanlaisia ongelmia, joita on myös dokumentoitu.

“Alueella työskenteli jo aikaisemmin meidän ihmisoikeustarkkailijoitamme”, kertoo järjestön edustaja Durga Mani Rai.

FPIC and human rights -foorumi ja LAHURNIP ovat kirjoittaneet yhdessä lukuisia valituksia muun muassa Nepalin ihmisoikeuskomitealle.

Vuonna 2018 tilanteesta raportoitiin EIP:lle pankin oman valitusmekanismin kautta. Aluksi pankki ehdotti yhteisön ja NEA:n välistä sovittelua, mutta NEA kieltäytyi. EIP aloitti tutkinnan, ja julkaisi lopulta vuonna 2021 raportin, jossa todettiin, että hankkeeseen liittyy ihmisoikeusloukkauksia. Lainarahat jäädytettiin.

Se oli voitto.

Silti olisi ollut parempi, jos lainaa ei olisi alun perinkään myönnetty, Durga Mani Rai sanoo. EIP olisi helposti voinut selvittää, että NEA oli sortunut ihmisoikeusloukkauksiin myös kaikissa aiemmissa projekteissaan.

Alkuperäiskansojen maat muuttuvat arvottomiksi

Kun rakennusprojekti alkoi, yhteisön jäsenet eivät tienneet milloin ja minne pylväitä rakennetaan. Ympärillä maastoon alettiin pystyttää mittatikkuja ja kaivaa kuoppia milloin kenenkin maille.

Yhteisön jäsenet ovat yrittäneet pysyä kärryillä suunnitelmista, mutta suunnitelmia on muutettu heidän tietämättään.

Vuonna 2024 yksi pylväistä rakennettiin Ananda Shresthan tädin Mina Kumari Shrestha omistamalle maa-alueelle. Hän sattui paikalle, kun kuoppaa oltiin jo alettu kaivaa.

“Alun perin pylväs oli luvattu rakentaa muualle. Huusin heille ja pyysin heitä lopettamaan”, Mina Kumari Shrestha kertoo.

Tilanne oli ahdistava ja stressaava. Mina Kumari Shresthan elämä oli jo valmiiksi haastavaa: hän on leski ja yksi hänen lapsistaan on vaikeasti vammainen.

Hänelle maksettiin korvauksia, mutta vain pylvään alle jäävästä maa-alueesta. Hänen maitaan jäi kuitenkin myös voimalinjaa ympäröivälle suojavyöhykkeelle ja rakennustyömaan alle. Suojavyöhykettä koskevat käyttörajoitukset tekevät maasta käytännössä arvotonta.

“Alueelle ei saa rakentaa tai istuttaa puita. Maata ei saa enää myytyä, eikä sitä voi käyttää lainan takauksena”, Ananda Shrestha selittää.

Tuk Bahadur Nepali kertoo suunnitelleensa maanviljelyn lisäämistä poikansa kanssa. Hänen maitaan jää kuitenkin niin paljon suoja-alueelle, ettei hän usko saavansa pankista lainaa.

Suoja-alueelle jäävästä maasta pitäisi siksi yhteisön mukaan maksaa täysi korvaus. Heillä pitäisi myös olla oikeus neuvotella korvauksista. Toistaiseksi korvauksia on kuitenkin maksettu noin kymmenesosa maan arvosta, jos ollenkaan. Asiasta neuvotteleminen on ollut mahdotonta.

“Minulle luvattiin maksaa lisää korvauksia tulevaisuudessa. Nyt ihmisiin, jotka korvauksia lupasivat, ei kuitenkaan saa enää yhteyttä”, Mina Kumari Shrestha sanoo.

Protestoijia on pidätetty ja pahoinpidelty

Kun rakennustöitä huhtikuussa 2022 jatkettiin lainan jäädyttämisestä huolimatta, NEA:n työntekijöiden mukana oli 30 poliisia. Yhteisön jäseniä kokoontui paikalle protestoimaan. He yrittivät esimerkiksi täyttää maahan kaivettuja kuoppia.

Protestiin osallistunut neljän lapsen yksinhuoltajaäiti hakattiin.

Toukokuussa hänet ja kolme muuta yhteisön jäsentä pidätettiin. Nainen hakattiin uudelleen poliisiauton kyydissä.

“Hän kärsii vammoista edelleen, eikä pysty esimerkiksi pidättämään virtsaa”, Ananda Shrestha kertoo.

Durga Mani Rain mukaan järjestö on onnistunut edistämään monien edustamiensa yhteisöjen asemaa. Vastikään eräässä Maailmanpankin rahoittamassa voimalinjahankkeessa Kathmandun lähistöllä saavutettiin ainakin osittainen sopu. Yksi osapuolista oli NEA.

Besisaharin tilanne on kuitenkin ollut erityisen haastava.

Ihmisiä on alkanut pelottaa, eivätkä he luota enää viranomaisiin. Alueella on kahdeksan vuoden aikana ravannut NEA:n, EIP:n ja pankin valitusmekanismin edustajia tekemässä raportteja ja selvityksiä. Silti tilanne on pysynyt lähes samana. Väkivalta on lisääntynyt.

“Meidän silmissämme EIP ja NEA ovat sama asia”, Khem Jung Gurung sanoo.

Vuosien varrella lukuisat tahot ovat väittäneet olevansa yhteisön puolella. Hankkeen uhreille on yritetty selittää, miksi hanke on niin tärkeä.

Ettekö halua, että tämä maa kehittyy? heiltä on kysytty.

Alkuperäiskansojen ihmisoikeudet unohtuvat vihreän energian hankkeiden yhteydessä

LAHURNIP tukee tällä hetkellä noin viittätoista eri yhteisöä ympäri Nepalia. Puolet tapauksista liittyy vihreään energiaan ja vesivoimaan. Monet hankkeista ovat saaneet rahoitusta kehityspankeilta.

Ihmisoikeusrikkomukset kehityspankkien rahoittamissa hankkeissa ovat todella yleisiä kaikkialla globaalissa etelässä. Pankkien työntekijöillä on harvoin minkäänlaista kehitysosaamista.

LAHURNIP:in Durga Mani Rain mukaan kehityspankeissa ei ymmärretä, kuinka eri tavoin hankkeet vaikuttavat alkuperäiskansoihin kuin muihin ihmisryhmiin. Kyse ei ole ainoastaan maiden, vaan myös kulttuurin ja kokonaisten uskomusjärjestelmien menettämisestä.

Esimerkiksi Likhu-joelle on rakennettu yhteensä seitsemän vesivoimalaa, millä on ollut tuhoisia seurauksia Sunuwareille.

“Heillä on hengellinen yhteys jokeen. Joen äänimaailma ohjaa heidän kulttuurisia rituaalejaan. Nyt vedenpinta on laskenut niin paljon, ettei äänimaailmaa enää ole.”

Näissä projekteissa on kyse vihreän siirtymän ja kehityksen nimissä tapahtuvasta kansanmurhasta, Durga Mani Rai sanoo.

Hän korostaa, ettei vastusta kehitystä. Kehityksen pitäisi kuitenkin olla ihmisoikeusperustaista.

“Seuraava tavoitteemme on saada EIP luopumaan lainasta kokonaan. Tällä hetkellä he vaikuttavat olevan siihen melko valmiita.”

NEA:n kanssa toimiminen on hankalampaa. LAHURNIP ja Human Rights and FPIC -foorumi ovat valittaneet tilanteesta useaan otteeseen Nepalin ihmisoikeuskomitealle, joka on kehottanut energiayhtiötä avaamaan keskusteluyhteyden alkuperäiskansojen edustajien kanssa. Durga Mani Rai toivoo, että keskusteluyhteys voisi tällä kertaa syntyä.

Viimeisenä vaihtoehtona on viedä tapaus Nepalin korkeimpaan oikeuteen. Se on Durga Mani Rain mukaan pitkä ja kallis tie, mutta kaikki kortit aiotaan käyttää.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Besisaharissa

Ananda Shresthan parkkeeraa moottoripyöränsä tien poskeen. Punaisella skootterilla perässä ajavat Tuk Bahadur Nepalin ja Ram Bahadur Gurung tekevät samoin.

Olemme matkalla katsomaan voimalinjan pylvästä numero 17. Sähköä kuljettavia kaapeleita ei toistaiseksi ole. Mutta kun lisää pylväitä rakennetaan ja kaapeli asennetaan, sekä Tuk Bahadur Nepalin että Ram Bahadur Gurungin maat jäävät kaapeleiden alle jäävälle suoja-alueelle.

“Viljelimme ennen paljon maata, mutta nyt se on vähentynyt”, Tuk Bahadur Nepali sanoo.

Kun hän sai perheineen tietää maidensa menettämisestä, Tuk Bahadur Nepalin poika muutti Saudi-Arabiaan töihin. Hänelle ei ollut täällä enää tulevaisuutta.

Matkan varrella miehet pysähtyvät katsomaan syvää ja leveää kuoppaa, jonka laidoilla on kokonaisia kaatuneita puita, suuria juuripaakkuja ja roskaa.

Rinne sortui syksyllä poikkeuksellisten pahojen rankkasateiden seurauksena.

Vastaavat sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet Nepalissa viime vuosina.

Parin minuutin kävelymatkan päässä voimalinjan pylväs kohoaa korkealle puiden latvojen yläpuolelle. Teräs kimaltelee auringossa. Täältä kaapeleiden olisi tarkoitus tulevaisuudessa kulkea aina Ananda Shresthan pelloille suunnitellulle tornille asti.

Maanvyörymä on kuitenkin juuri siinä kohdassa, josta kaapelit olisi tarkoitus vetää. Rakennustyöt vaikuttavat pysähtyneen.

Mitähän NEA aikoo seuraavaksi tehdä?

“En tiedä”, Shrestha vastaa.

Tämä artikkeli on tehty KIOSin tilauksesta.

KIOS on tukenut LAHURNIPia vuodesta 2018 alkaen heidän työssään alkuperäiskansojen ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Tällä hetkellä NEA:n ja yhteisöjen välillä ei ole tapahtunut uusia kehityksiä tai käyty lisäkeskusteluja tähän tapaukseen liittyen. Nepalin ihmisoikeuskomissio työskentelee kuitenkin parhaillaan edistääkseen vuoropuheluprosessia. LAHURNIP odottaa myös Euroopan investointipankin valitusmekanismin seurantaraportin valmistumista ja aikoo vierailla alueen yhteisöissä jakaakseen löydökset sekä kehittääkseen uusia strategioita yhteisöjen edunvalvonnan edistämiseksi.

Lisätietoa FPIC:stä (vapaa, ennakollinen ja tietoon perustuva suostumus) Nepalin kontekstissa löytyy LAHURNIPin tuottamasta animaatiosta heidän verkkosivuillaan: https://www.lahurnip.org/videos/free-prior-and-informed-consent-fpic-sa-vatana-ta-ra-aga-ra-ma-ja-naka-ra-saha-taka-mania-ja-ra